Svante-papasta minulla on jonkinlainen mielikuva, sillä olin vajaa 5-vuotias, kun hän kuoli. Mielikuvissani hän ajaa mopolla Harjanteen pihaan ja antaa minulle pastilleja. Muutapa en sitten muistakaan.
Risto-eno on kirjoittanut pitkän tarinan Variksen talon (virallisesti Kangas) vaiheista Kumisevan kyläkirjaan. Kirjaa ei enää ole myynnissä, joten lainaan siitä joitakin tietoja. Jonkin verran tiedot ovat ristiriidassa äidin kertomien kanssa. Mutta näinhän se tahtoo olla, kun jokaisella on omat muistonsa.
Svante asui parikymppisenä Variksen talossa vanhempiensa Matin ja Klaaran kanssa 1910-luvun alussa. Kotona sisaruksista olivat Bertta, Iida ja nuorimmainen Siiri. Vanhempi veli Matti oli muuttanut Amerikkaan vuonna 1903. Svante avioitui Aino Lyydia Jokisen kanssa ja nuoret asuivat Variksessa. Ensimmäinen lapsi, Aune, syntyi vuonna 1915. Aika oli tuolloin tiukkaa ja nuoret miettivät, mitä tulevaisuudella tekisivät. Tarjolla olisi tilan jatkaminen, sitten kun Matti-isä ei enää jaksa. Lyyti oli ollut ennen naimisiin menoa neljä vuotta Amerikassa ja uskoi, että siellä olisi heidän tulevaisuutensa. Uuteen maahan houkutteli myös Matti-veli, joka teki Fitcburgissa rakennustöitä ja oli ostanut jo oman talonkin.
Vuonna 1917 olot olivat levottomat ja toinen maailmansota syttyi Euroopassa. Myös Suomessa elettiin epävarmoja aikoja. Nuoripari päätti, että he muuttavat Amerikkaan, Svante edellä ja Lyyti lapsen kanssa perässä. Svante pääsi Hankoon asti laivalle, kun punaiset estivät laivan lähtemisen. Sisällissota oli syttynyt ja Svante palasi takaisin.
Lapsia syntyi tasaiseen tahtiin viisi kappaletta vuoteen 1924 mennessä. Sisko Bertta oli mennyt naimisiin ja halusi jäädä miehensä Einari Kokon kanssa tilaa hoitamaan. Niinpä Svante lähti matkalle uudestaan. New Yorkissa hän oli matkustusasiakirjojen mukaan 23.12.1924. Lapsista nuorimmainen, Martta, oli tuolloin vuoden ikäinen. Tiukkaa teki siis Lyytillä, joka äidin muistojen mukaan eleli ulkorakennuksen yhteydessä olevassa tallikamarissa viiden lapsen kanssa.
Svante pääsi ilmeisesti veljensä Matin kanssa rakennustöihin Fitchburgiin. Kun enoni Risto, Eino ja Tauno reissasivat 2000-luvulla Amerikassa, he kävivät tapaamassa Matin jälkeläisiä, jotka olivat näyttäneet, mitkä kaikki talot Myllylahdet olivat rakentaneet.
Äitini Laura muistelee Lyytin kertoneen, että Klaara-mummo olisi kirjoittanut Svantelle hädissään, että nyt pitäisi tulla kotiin. Bertta ja hänen pienet kaksospoikansa olivat kuolleet lentävään keuhkotautiin ja Einari oli ratkennut juomaan. Klaara pelkäsi, että talo menee alta. Bertta kuoli heinäkuussa 1925. Joka tapauksessa Svante on tullut takaisin johonkin aikaan vuonna 1927, sillä hänen isänsä Matti on myynyt tilan Svantelle 4.11.1927. Laura syntyi seuraavan vuoden syyskuun lopussa, joten varmaan loppuvuodesta Svante on palannut.
Hieman Svanten ja Lyytin tuomaa Amerikan mallia näkyy myös Variksen vanhan puolen rakennusten kuvissa, sillä Svante rakensi tuohon aikaan harvinaisen kuistin L:n mallisen talon eteen. Talo myös paneloitiin ja maalattiin valkoiseksi. Äitini muistaakin tuon maalaamisen, sillä hän kertoo sivelleensä pienenä tyttönä valkoista seinää ja ajatelleensa, että hänellä on kaunis koti. Tuohon aikaan taloja harvemmin laudoitettiin ja maalattiin. Tutuimpia olivat punamullalla sivellyt hirsitalot.
Riston tietojen mukaan Svante toi reissultaan myös työkaluja ja rakensi pihaan pajan. Käsistään taitavana hän teki niin huonekaluja kuin maataloustyökaluja. Hän myös kehitti maanviljelystä ja sai tilan kukoistamaan. Äidin muistelun mukaan Lyyti kantoi oman roponsa kassaan vuokraamalla tallikamaria ja kokkaamalla matkalaisille. Variksessa pidettiin välillä myös kauppaa, josta saatiin vuokratuloa.
Lauran muistelun mukaan lapset tiesivät, että vanhemmat olivat asuneet Amerikassa, mutta Lyytin kielitaito yllätti. Variksessa poikkesi kulkukauppias, joita tuohon aikaan kierteli maaseudulla. Kauppias puhui englantia. Lapset olivat katsoneet suut ammollaan, että mitä äiti oikein puhuu vieraan sedän kanssa, kun he eivät ymmärrä. Kun vieras lähti, lapset olivat kimpussa kilvan kyselemässä. Aika harvinaista taisi tuohon aikaan olla, että maalaistalon emäntä osasi englantia.
Juho Svante 1890-1963
(vanhemmat Matti (Matts Efraiminpoika) Myllylahti 1854-1929,
Klaara Sofia o.s. Enockson (tai Enoksson?) 1860-1938)