Svanten veli Matti (s. 1887) muutti sisaruksista Amerikkaan ensimmäisenä vuonna 1903 eli vain 16-vuotiaana. Sitä ei kukaan enää muista, mitä hän siellä ensimmäiseksi teki, mutta myöhemmin hänellä oli oma pieni rakennusliike. Hän osti tonttimaata, rakensi siihen taloja ja myi edelleen. Aika moni amerikansuomalainen asui Matin rakentamassa talossa. Ilmeisesti myös Siiri-sisko, sillä hänen perheelleen oli oma talo, kun he vuonna 1932 muuttivat Neuvostoliittoon.
Svante oli Matin kaverina rakentamassa taloja vuosina 1924-27. Muuten Matilla oli aina pari miestä töissä. Taloja oli vielä jäljellä, kun Risto, Eino ja Tauno maailmanympärysmatkallaan kävivät Fitchburgissa joskus 2000-luvun alussa. Pikkuserkut olivat niitä esitelleen.
Matti oli naimissa Ednan (o.s. Wattula) kanssa ja heillä oli kolme lasta: Toivo s. 1901, Helen s. 1911 ja Siiri 1912. Talonkirjan mukaan Helenillä oli ainakin tytär June Faithful. Ilmeisesti hänet maailmanmatkaajat tapasivat reissullaan.
Matti kävi Suomessa ainakin vuonna 1939 yhdessä Ednan kanssa. He viipyivät Variksessa useamman kuukauden ajan, ainakin koko kesän. Kotiin he matkasivat matkustusasiakirjojen mukaan syyskuussa 1939 eli pari kuukautta ennen Talvisodan syttymistä.
Laura muistelee usein, miten Matti osti Suomeen tullessaan auton, joka oli tuohon aikaan kylällä harvinaisuus. Lapset pääsivät tietysti kyytiin, kun Matti lähti kirkonkylään. Kovasti lapset ihmettelivät, että miksi setä hokee koko ajan ”ou shit”. Tie oli todella kuoppainen ja joka kuopassa kolahti kuskin pää kattoon. Kotona pienimmät sitten kysyivät Lyytiltä, että mitä se ”ou shit” tarkoittaa. Lyyti oli kuiskannut hiljaa, että ”voi paska” ja lapsia tietysti nauratti.
Setä oli tuonut myös tuliaisia, jotka olivat vintillä matka-arkussa. Laura oli käynyt salaa kurkistamassa arkkuun ja siellä oli kaksi kaunista nukkea. Setä oli unohtanut antaa ne tullessaan. Lopulta Lauran oli ollut pakko kysyä, että kenelle ne nuket olivat. Silloin Matti oli vasta muistanut ne. Laura sai toisen nuken ja toinen meni Pulkkisen Katrille eli Matin Iita-siskon tyttärelle. Tytöt olivat todella onnellisia, sillä tuohon aikaan ei Suomesta sellaisia nukkeja edes saanut.
Laura muistelee, että Matti-setä oli ostanut hänelle myös uudet vaatteet. Oli sanonut, että noin kurjissa kamppeissa tuo tyttö kulkee. Nyt mennään ostamaan vaatteet. Myös Lyyti oli patistettu kauppaan ostamaan itselleen hattu. Kotona hän piti aina huivia päässään ja Matista se oli aivan kamala. Niin Lyytille ostettiin olkihattu, jota hän joskus piti päässään. Hattu päätyi lopulta avovintille, josta tytöt ottivat sen välillä leikkeihin mukaan.
Matti kävi Suomessa vielä 1960-luvun alussa tai puolivälin paikkeilla, sillä minäkin hänet hämärästi muistan. Hänellä oli nimittäin kultahammas ja se jäi mieleen.