Tukija Timo A. Laakso etsi minulle tietoja isotäti Siiristä ja perheestään. Tässä tarinaa Leinistä ja hänen miehestään Haroldista. Pariskunta muutti Neuvostoliitosta Suomen kautta Kanadaan vuonna 1993. Silloin tapasin heidät. Dramatiikkaa ei heidänkään elämästään puutu.
Leini ja Harold
Siirin ja Seemin tytär Leini Leipälä syntyi matkalla Amerikkaan Göteborgissa 26.10.1923, päivää ennen kuin Kungsholm-laiva lähti kohti New Yorkia. Yhdysvaltain maahanmuuttoviranomaisen mukaan tytön nimi oli kuitenkin Aili. Näyttää siltä, että etunimi on muutettu Yhdysvalloissa varsin pian, ja voi olla, että virallista nimenmuutosta ei ole koskaan edes tehty.
Vuonna 1941 Leipälän perhe evakuoitiin Karjalasta Arkangelin läänin Njandoman piiriin. ”Lejni Semovna Lejpjalja” ilmoittautui vapaaehtoisena 5.6.1942 Njandomin sotilaskomissariaattiin ja pyrki päästä Neuvostoliiton armeijaan. Leini hyväksyttiin, ja hänet komennettiin Neuvostoliiton armeijan 19. armeijan alaiseen 19. kenttäpesulaan, jossa hän palveli ainakin toukokuuhun 1945 saakka. 1942-1944 hän palveli Kantalahden suunnalla Suomen vastaisella rintamalla.
Kenraalimajuri Andrei Ivanovitsh Beskorovainyi (1918-2019) julkaisi 1990 kirjan ”I v serdtse kazhdom otzovjotsja” (”Jokaisella on kaiku sydämessään”), jossa kuvataan pohjoisen rintaman tapahtumia ja henkilöitä Suuren isänmaallisen sodan ajalta (1941-1945). Kirjassa mainitaan myös Leini.
——– Ote
Vähän aikaa sitten sain kirjeen Leningradista, Maria Jakovlevna Jakovlevalta, entiseltä 19. kenttäpesulan päälliköltä. Hän kertoo, että tytöt, jotka työskentelivät sotatoimialueella Kantalahden suunnalla, olivat 17-20-vuotiaita. He tekivät työtä 12 tuntia vuorokaudessa…”kädet olivat ahavoituneet, kaikki olivat haavaumilla, pyykkilaudat hanganneet kynnet verille, lantioita särki, jalkoja ja käsiä. Rintamalla tarvittiin puhtaita vaatteita, ja tytöt työskentelivät ilman taukoja huolimatta väsymyksestä ja pahoinvoinnista. Jokainen pesi työvuoronsa aikana 300 sotilasvaatetta. Työvuoron jälkeen ei ollut voimia edes seisoa. Mutta kun kaikui laulu, voimat palautuivat uudelleen.” Maria Jakovlevna kirjoittaa lisäksi: ”Meillä oli oma taideharrastusryhmä. Lauloimme ja tanssimme. Erityisesti ryhmässämme kunnostautuivat Katja Bolshakova, Zina Zhukova, Tanja Popova, Tanja Pavlova, Lejla Leijpelja (TL: nimi oli kirjoitettu tosiaankin näin) – he olivat ryhmämme voimahahmoja. Johtajana toimi kaikkien kunnioittama ja rakastama yksikön puolueorganisaattori Sasha Morgunova. Hän oli muita vanhempi ja oli hyvän organisaattorin maineessa, oli hyväluontoinen ja viisas toveri ja neuvonantaja.” Ryhmä esiintyi etulinjan joukko-osastoissa hiljaisempien hetkien aikana ja sai suurta suosiota. Esittivät runoilija Aleksandr Kovalenkovin runoja laulaen – sävelen he olivat keksineet itse.
Paukkuvat ammukset, vinkuu öinen lakeus,
Savussa ja liekeissä pohjoinen taivaanranta.
Taistelussa sankarit lujittuvat,
Neuvostopohjola, Karjalan rintama!
”Erityisen mielellämme esitimme sotilaiden rakastamaa B. Ginzburgin sanoittamaa laulua ”Jos sydän lyö”, jonka sanat oli julkaistu ”Stalinin taistelija” -lehdessä 12.6.1943. Musiikin oli säveltänyt hanuristi, rintamasäveltäjä A. Nevjarovski. Kaikkia miellytti erityisesti laulun ensimmäinen säe: ”Taivas on sininen, aurinko kultainen, onni nuorta, jota emme anna viholliselle” ja kertosäe: ”Jos sydän lyö, lyö, jos laulu soljuu, soljuu, jos laulu kaikuisasti soljuu – meillä ei ole elämässä esteitä”.
——-
Jatkosodan päätyttyä 19. armeija sai Neuvostoliiton armeijan ylipäälliköltä käskyn siirtyä etelään 2. Valko-Venäjän rintaman käyttöön. 19. kenttäpesula kuului edelleen 19. armeijan organisaatioon. Yksikkö oli vapauttamassa Puolaa, Preussia ja oli mukana Berliinin taisteluissa. II maailmansodan päätyttyä yksikkö siirrettiin Leipzigiin, jossa se purettiin.
14.6.1945 Lejni Lejpjaljalle myönnettiin mitali ”sotilaallisista ansioista”. Tietolähde: Venäjän puolustusministeriön keskusarkisto, fond 33, opis 686196, kansio 7159. Asiakirjassa syntymävuodeksi on merkitty virheellisesti 1924. Syntymäpaikaksi oli merkitty ”Geteborg”.
6.4.1986 ”Lejni-Marija Semovna Histala” -nimiselle henkilölle myönnettiin Suuren isänmaallisen sodan II luokan kunniamerkki. Myöntämisasiakirjassa syntymävuosi oli 1923, mutta syntymäpaikaksi Karjalan autonominen neuvostotasavalta, Prääsän piiri, Viitana.
Leini meni naimisiin kanadansuomalaisen Harold Hietalan – venäjäksi ”Garold” – kanssa. He muuttivat Suomeen Neuvostoliiton romahdettua ja 1993 Kanadaan Harold Hietalan veljen kutsusta. Harold Edvin Hietala kuoli Kanadassa 14.12.2009 ja Leini Hietala 21.12.2015.
Leini Hietalalla ei liene omia lapsia.
Harold Hietala
Harold Hietala syntyi Kanadan Port Arthurissa 29.4.1918 Oskar ja Anna Hietalan perheeseen. Vuonna 1924 perheeseen syntyi poika Lauri Hietala.
Perhe muutti Neuvostoliittoon 1931. Stalinin suurten vainovuosien aikana Oskari Hietala vangittiin ja hänet teloitettiin 21.9.1938.
Harold Hietala joutui Neuvostoliiton armeijaan, ja tutkija Meimi Sevanderin mukaan hän oli Suomessa sotavankina, ja että hän olisi palauttamisen jälkeen ollut vankileirillä.
Haroldin äiti ja Lauri-veli pääsivät palaamaan Kanadaan 1947. Lauri Hietala kuoli arvostettuna liikemiehenä 2004, ja hänellä on Kanadassa sukulaisia edelleen. Anna Hietala meni Kanadassa naimisiin Otto Kauhanen -nimisen kanssa.
”K J Grueber” -nimisen henkilön mukaan Haroldilla olisi ollut puoliso Leini Leipälää aikaisemmin, Inga Honka, syntynyt 1921, kuollut 2002, hänkin amerikansuomalainen. Harold Hietalalla ja Inga Hongalla olisi poika Ronald Hietala, syntynyt 1946, joka myös muutti Suomeen. Hän on kuollut Helsingissä 2016.
”Garold Oskarovitsh Hietalalle” on myönnetty 6.4.1986 Suuren isänmaallisen sodan II luokan kunniamerkki, kuten puolisolleenkin.
Harold Hietala kuoli Kanadassa 14.12.2009. Everest of Thunderbay -lehdessä julkaistun muistokirjoituksen mukaan ”hän muutti perheineen Suomeen 1931 ja palasi takaisin Kanadaan 1993”. Muistokirjoituksessa ei siis mainita Neuvostoliittoa ollenkaan.
Harold ja Leini Hietalaa on haastateltu useisiin arkistoihin. Petroskoissa ilmestyvä Carelia-lehti on julkaissut heidän haastattelunsa maaliskuun 1993 numerossa sivuilla 37-43.
i
Leini ja Harald Kanadassa. Takana oleva rautakauppa
on Haroldin veljen Laurin.